Ei seksiä, ei lääppimistä, ei romantiikkaa

Olen aseksuaali. Se tarkoittaa, että en tunne seksuaalista viehtymystä ketään kohtaan. Minun kohdallani se tarkoittaa myös sitä, että minulta puuttuu halu ja tarve harrastaa seksiä tai kokea muutakaan intiimiä läheisyyttä. Elämä ja kuolema neitsyenä? Kuulostaa hyvältä. En myöskään ihmeemmin piilottele tätä asiaa muilta ihmisiltä, eli olen melko lailla ulkona kaapista.

Sen lisäksi, että olen aseksuaali, olen aromanttinen. Aromanttisuudella ei ole mitään tekemistä aromikkuuden tai aromisuolan kanssa, vaikka niin voisi ajatella. Aromanttisuus viittaa siihen, että en tarvitse romantiikkaa. Minulla ei ole halua tai tarvetta elää romanttisessa suhteessa kenenkään kanssa. Minä en ole muutenkaan kovinkaan läheisriippuvainen ihminen. En tahdo itselleni perhettä: en näe sellaiselle tarvetta.

Tiedostan tarpeeni sosiaalisena eläimenä, mutta yhtä lailla tiedostan sen, että läheisyydentarpeeni on helppo tyydyttää. Luotan siihen, että tunnistan kaipuun kun se ilmaantuu, mutta olen myös valinnut itselleni sosiaalisen ammatin, jotta sosiaaliset taitoni eivät vahingossakaan pääsisi ruostumaan. Minulla oli ennen aikomus opiskella biologiksi, jolloin ehkä keräilisin hyönteisiä ja seurailisin homesienten kasvua petrimaljoissa, mutta jossain vaiheessa arvelin, että harrastuksesta ei välttämättä aina tule hyvää ammattia.

Elämäni on melko mutkatonta, tai ainakin siltä tuntuu kun seurailee muiden taivalta. Olen saanut melko vapaasti täyttää ne kolot, jotka seksi ja romantiikka muuten täyttäisivät, ja ne ovat minusta aika täynnä. Jos minun olisi yhtäkkiä pakko tunkea seksi tai romantiikka elämääni, niin en yksinkertaisesti tietäisi, mihin ne laittaisin. En keksi mitään sellaista, jonka haluaisin uhrata itsestäni jotta ne saisi mahtumaan jonnekin.

Miltä se sitten tuntuu, kun ei halua seksiä, romantiikkaa, tai muuta lääppimistä? Se lienee täysin yksilökohtaista eri aseksuaalien ja aromantikkojen välillä. Minä en tunne mitään ihmeellistä, kun näen tai kuvittelen kaksi ihmistä sukupuoliyhdynnässä tai parisuhteessa. Sitten kun kuvittelen itseni jommassakummassa tilanteessa, tunnen oloni erittäin vastenmieliseksi. Luulen, että tunne on hyvin samanlainen kuin silloin, kun kuka tahansa tavanomainen ihminen kuvittelee itsensä hässimässä vanhempiensa tai sisarustensa kanssa. Kuvitellun partnerin sukupuolella, iällä, tai ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä tässä asiassa.

Joskus törmään siihen ehdotukseen, että jospa tuntemukseni johtuu siitä, että minulla on huono itsetunto. Että pitäisin itseäni jotenkin vastenmielisenä. En kuitenkaan näe, miten tuo voisi olla totta. Huono itsetunto tai halu olla jonkun toisen kaltainen on minulle varsin vieras asia -- minusta minä olen ihan loistava tyyppi enkä haluaisi olla kukaan muu. Olen pikemminkin joutunut kamppailemaan sen käsityksen kanssa, että kaikki ihmiset lempihenkilöitäni lukuunottamatta ovat jotenkin vähäpätöisiä ja typeriä. Olin varhaisnuoruudessani melkoisen ylimielinen ernu (tiedäthän, erilainen nuori).

En ole tietenkään kokonaan sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että jonain päivänä jokin kilahtaa päässäni ja yhtäkkiä kaipaan seksiä. En ole myöskään sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että huomenna alkaa ydintalvi tai zombien hyökkäys. Minulle mikään ei ole ehdottoman varmaa tässä maailmassa, joten toivon mukaan epäilijät eivät saa mitään "Ahaa, arvasinpas" -kiksejä.

Kaiken kaikkiaan, minusta elämä hymyilee minulle ihan mukavasti. Olen nuori ja minulla on paljon koettavaa, vaikka sukupuoliyhdyntä, rakkaus ja perhe eivät olisikaan osa elämääni. Olen onnellinen ja aion pysyä onnellisena, mitä ikinä se vaatiikin.