Ei seksiä, ei lääppimistä, ei romantiikkaa

Olen aseksuaali. Se tarkoittaa, että en tunne seksuaalista viehtymystä ketään kohtaan. Minun kohdallani se tarkoittaa myös sitä, että minulta puuttuu halu ja tarve harrastaa seksiä tai kokea muutakaan intiimiä läheisyyttä. Elämä ja kuolema neitsyenä? Kuulostaa hyvältä. En myöskään ihmeemmin piilottele tätä asiaa muilta ihmisiltä, eli olen melko lailla ulkona kaapista.

Sen lisäksi, että olen aseksuaali, olen aromanttinen. Aromanttisuudella ei ole mitään tekemistä aromikkuuden tai aromisuolan kanssa, vaikka niin voisi ajatella. Aromanttisuus viittaa siihen, että en tarvitse romantiikkaa. Minulla ei ole halua tai tarvetta elää romanttisessa suhteessa kenenkään kanssa. Minä en ole muutenkaan kovinkaan läheisriippuvainen ihminen. En tahdo itselleni perhettä: en näe sellaiselle tarvetta.

Tiedostan tarpeeni sosiaalisena eläimenä, mutta yhtä lailla tiedostan sen, että läheisyydentarpeeni on helppo tyydyttää. Luotan siihen, että tunnistan kaipuun kun se ilmaantuu, mutta olen myös valinnut itselleni sosiaalisen ammatin, jotta sosiaaliset taitoni eivät vahingossakaan pääsisi ruostumaan. Minulla oli ennen aikomus opiskella biologiksi, jolloin ehkä keräilisin hyönteisiä ja seurailisin homesienten kasvua petrimaljoissa, mutta jossain vaiheessa arvelin, että harrastuksesta ei välttämättä aina tule hyvää ammattia.

Elämäni on melko mutkatonta, tai ainakin siltä tuntuu kun seurailee muiden taivalta. Olen saanut melko vapaasti täyttää ne kolot, jotka seksi ja romantiikka muuten täyttäisivät, ja ne ovat minusta aika täynnä. Jos minun olisi yhtäkkiä pakko tunkea seksi tai romantiikka elämääni, niin en yksinkertaisesti tietäisi, mihin ne laittaisin. En keksi mitään sellaista, jonka haluaisin uhrata itsestäni jotta ne saisi mahtumaan jonnekin.

Miltä se sitten tuntuu, kun ei halua seksiä, romantiikkaa, tai muuta lääppimistä? Se lienee täysin yksilökohtaista eri aseksuaalien ja aromantikkojen välillä. Minä en tunne mitään ihmeellistä, kun näen tai kuvittelen kaksi ihmistä sukupuoliyhdynnässä tai parisuhteessa. Sitten kun kuvittelen itseni jommassakummassa tilanteessa, tunnen oloni erittäin vastenmieliseksi. Luulen, että tunne on hyvin samanlainen kuin silloin, kun kuka tahansa tavanomainen ihminen kuvittelee itsensä hässimässä vanhempiensa tai sisarustensa kanssa. Kuvitellun partnerin sukupuolella, iällä, tai ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä tässä asiassa.

Joskus törmään siihen ehdotukseen, että jospa tuntemukseni johtuu siitä, että minulla on huono itsetunto. Että pitäisin itseäni jotenkin vastenmielisenä. En kuitenkaan näe, miten tuo voisi olla totta. Huono itsetunto tai halu olla jonkun toisen kaltainen on minulle varsin vieras asia -- minusta minä olen ihan loistava tyyppi enkä haluaisi olla kukaan muu. Olen pikemminkin joutunut kamppailemaan sen käsityksen kanssa, että kaikki ihmiset lempihenkilöitäni lukuunottamatta ovat jotenkin vähäpätöisiä ja typeriä. Olin varhaisnuoruudessani melkoisen ylimielinen ernu (tiedäthän, erilainen nuori).

En ole tietenkään kokonaan sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että jonain päivänä jokin kilahtaa päässäni ja yhtäkkiä kaipaan seksiä. En ole myöskään sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että huomenna alkaa ydintalvi tai zombien hyökkäys. Minulle mikään ei ole ehdottoman varmaa tässä maailmassa, joten toivon mukaan epäilijät eivät saa mitään "Ahaa, arvasinpas" -kiksejä.

Kaiken kaikkiaan, minusta elämä hymyilee minulle ihan mukavasti. Olen nuori ja minulla on paljon koettavaa, vaikka sukupuoliyhdyntä, rakkaus ja perhe eivät olisikaan osa elämääni. Olen onnellinen ja aion pysyä onnellisena, mitä ikinä se vaatiikin.

Bugin eka blogi

Vaikka tavalliset kirjoitetut blogit ovat so last season, päätin hetken mielijohteesta pistää blogin pystyyn. Mitään erityistä syytä sille ei ole, mutta joidenkin ihmisten mielestä ajatusten muuttaminen aineellisempaan, säilyvämpään muotoon on suositeltavaa, joten näin teen. Jospa siitä ainakin seuraa hilpeyttä joskus tulevaisuudessa.

Tulen todennäköisesti kirjoittamaan sellaisista asioista, jotka ehkä olisivat muille herkkiä tai arkoja asioita, mutta eivät aiheuta minulle mitään erityistä päänvaivaa tai vatsanväänteitä. Minua ei kuitenkaan parane kutsua rohkeaksi -- rohkeus on sitä, kun tekee asioita, jotka ovat itselle vaikeita tai vaarallisia. Minä kirjoitan näin, koska se on minulle helppoa. Minulle on suurempi haaste olla kertomatta ihmisille asioita, joita he eivät halua kuulla.

Kuten hyviin tapoihin kuuluu, kerron hieman itsestäni. Olen tällä hetkellä 22-vuotias opiskelija, joka odottaa itselleni epätyypillisellä innolla valmistumista ja työelämään siirtymistä. Opiskelen kansalaistoimintaa ja nuorisotyötä ja yritän suuntautua siten, että tuleva työpaikkani löytyy verkkonuorisotyöstä. Mielenkiinnon kohteitani ovat videopelit, Internet, kuvataiteet, sarjakuvat ja animaatiot, vaihtoehtoiset elämäntavat ja elämä kaikessa monimuotoisuudessaan.

Jätin sukupuoleni avonaiseksi syystä. Viimeisin asia jonka olen hahmottanut itsestäni on se, että olen transsukupuolinen. Termistö on minulla vielä vähän hukassa, mutta jos olen ymmärtänyt oikein, olen sukupuoli-identiteetiltäni sukupuolineutraali (eng.: agender / gender neutral / neutrois), eli en koe olevani sen enempää nainen kuin mieskään. Sille, miksi olen yhtäkkiä vain hahmottanut itsestäni jotain, on myöskin syy, mutta minusta on täysin ymmärrettävää jos jollekulle iskee epäilys siitä, että kyseessä on identiteettien shoppailija. Tiedäthän, sellainen joka napsii itselleen erilaisia hienon kuuloisia nimikkeitä siinä toivossa, että se tekee elämän jotenkin mielenkiintoisemmaksi. Näin ei kuitenkaan minun kohdallani ole.

Nääs, minulla ei aina ole ollut kovinkaan tervettä suhdetta ympäristööni ja muihin ihmisiin. Ala-asteella, murrosiän kynnyksellä, tapahtui monia asioita, jotka vääristivät maailmankuvani ja samalla kuvan itsestäni. Silloin aliarvioin täysin näiden asioiden vaikutukset elämääni, mutta nykyään minulle on suuri ihmetys, kuinka huonossa jamassa olen kenenkään (itsenikään) tajuamatta voinut olla, ja niin nuorena. Olen sittemmin palautunut vähitellen ja kiitos siitä kuuluu oikeastaan kaikille, joiden kanssa minulla on ollut positiivisia tai jopa ihan vaan neutraaleja kokemuksia.

Sitä mukaa kun olen varttunut, monet itselläni olleet väärinkäsitykset ovat oienneet ja olen sen myötä tajunnut uusia asioita itsestäni. Yksi näistä on ollut hieman vinksallaan olleet käsitykseni sukupuolesta, eikä pelkästään omastani. Kun olin lapsi, käsitykseni sukupuolesta oli hyvin kapea, eikä se pitkään, pitkään aikaan muuttunut. Minulla ei ollut kuin yhtä sukupuolta edustavia saman ikäisiä ystäviä tai edes tuttavia joista olisin pitänyt, joten en koskaan voinut peilata omaa olemustani oletettuun vastakkaiseen sukupuoleen. Toinen sukupuoli oli minulle tuttu ja turvallinen ja toinen vieras ja pelottava, joten oletin aina kuuluvani aiempaan.

Asiat ovat muuttuneet, ja hyvä niin. Ennen pidin fyysiselle sukupuolelleni ominaista käyttäytymistä heikkouden, tyhmyyden, tai alkukantaisuuden merkkinä, koska en ymmärtänyt sitä, mistä se johtuu. Luulin, että kaikki ovat pohjimmiltaan kuten minä olen, mutta jokin maailmassa tahraa heidät ja saavat heidät käyttäytymään oudosti. Pidin itseäni jotenkin koskemattomana ja ylhäisenä. Tosiasiassa en ole mitenkään erityinen, en tosiaankaan.

Kuten blogini nimi suorasukaisesti kertoo, olen harmiton bugi, poikkeama. Minulle itselleni siitä on koitunut pelkkää iloa ja hyötyä koko elämäni, tiettyä lyhyttä aikaa lukuunottamatta, mutta on muun maailman päätettävissä, rikastanko ympäristöäni vai en. Pyrin itse siihen, että kartutan tietoa ja taitoja, jotka pitävät minut pinnalla riippumatta siitä, millaisena minut nähdään.