Tämän blogikirjoituksen pääasiana on eräs havainto ihmisten sosiaalisesta elämästä, joka on minusta erityisen tärkeä, mutta ilmeisesti vähemmälti tiedostettu. Nimittäin, vaikka yleisesti tiedetään, että ihmisen pääkoppa on suuri sekamelska ja mahdollisesti suuri Pandoran laatikko, niin erityisesti seksuaali- ja sukupuolikäyttäytymisen monimutkaisuus ja monimuotoisuus silti aliarvioidaan häkellyttävän usein.
Aromanttisena, sukupuolineutraalina aseksuaalina olen tehnyt monenlaisia havaintoja itsestäni ja muista ihmisistä. Erityisen voimakkaita ahaa-elämyksiä on tullut, kun olen päässyt seuraamaan ihmisiä, jotka kaikki poikkeavat jotenkin tunnustetusta valtaväestöstä, mutta eri tavoin. Esimerkkinä voisi mainita Elävä kirjasto -tapahtumat, joihin osallistuu hyvin erilaisiin vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä. Toisena, hieman kapeampana esimerkkinä voisi mainita heinäkuussa järjestetyn AVEN-miitin, jossa tapasin muita aseksuaaleja ja jossain aseksuaalisuuden ja seksuaalisuuden välillä olevia ihmisiä. Näkemäni perusteella eritoten useita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia yhdistää se, että vaikka he ovat enemmän kuin vähemmän ehyitä ihmisiä, heitä pidetään jotenkin vajavaisina tai riittämättöminä.
Joten, teen nyt väitteen, jonka arvelen havaintojeni perusteella olevan totta ja jonka toivoisin olevan itsestäänselvyys: muun muassa seksuaalinen suuntautuminen, romanttinen viehätys ja seksuaalinen halu ovat toisistaan tietyssä määrin itsenäisiä osia, joiden toiminnot ja tuotokset eroavat toisistaan vaikka ne ovatkin toisiinsa tiiviisti kytköksissä. Yhden osan eroavaisuus totutusta standardista ei ole mahdotonta, eikä se myöskään välittömästi tee ihmistä vajavaiseksi. Itse asiassa, jopa niinsanottujen normiheteroiden koneistoissa on valtavia yksilöllisiä eroja, mutta ne eivät usein tule esille eikä niitä kyseenalaisteta samalla tavalla kuin selkeämmin vähmmistöön kuuluvien. Tosin, niitä usein vähätellään ja pidetään yleisesti ottaen vikoina, mikä on minusta yhtä traagista kuin selkeästi vähemmistössä olevien ihmisten syrjintä.
Se, miksi asiaa ei minusta ymmärretä tarpeeksi laajalti, on esimerkiksi se, että useat ihmiset eivät näytä tunnistavan seksuaalisen suuntautumisen, seksuaalisen tarpeen, ja romanttisen viehätyksen eroavaisuutta. Romanttisella viehätyksellä en tarkoita persoutta kynttiläillallisiin ja kukkakimppuihin, vaan taipumusta ja halua parinmuodostuskäyttäytymiseen, joka useimmiten edeltää pariutumista muttei välttämättä vie pariutumiseen. Seksuaalinen tarve sanelee sen, kuinka vahvasti henkilö tahtoo ja tarvitsee seksiä ja seksuaalinen suuntautuminen sen, minne seksuaalinen tarve kohdistuu.
Vaikka termistöstä on ollut aikojen ohella kiistaa, aseksuaalisuus seksuaalisena suuntautumisena tarkoittaa kaikista yksinkertaisimmassa merkityksessään sitä, että oli henkilöllä sitten seksuaalinen tarve tai ei, halu ei kohdistu kehenkään tai mihinkään. Minä olen aromanttinen aseksuaali, joka ei havaitse itsessään seksuaalisia tarpeita: tämä tarkoittaa, että en ole viehtynyt mihinkään sukupuoleen seksuaalisesti enkä tahdo osaa enkä arpaa parinmuodostukseen. Minä kuitenkin kuulun aseksuaalien joukossa vähemmistöön, sillä aseksuaalien yhteisöissä tehtyjen kyselyjen mukaan valtaosa kokee tarvetta parinmuodostukseen, vaikka heiltä puuttuu seksuaalinen viehtymys johonkin kohteeseen, mikä tekee heistä bi-, pan-, poly-, hetero-, tai homoromanttisia aseksuaaleja. Osalta puuttuu halu seksiin, osa suorastaan kokee seksin vastenmieliseksi, osalla halu taas on vaikkei se kohdistukaan minnekään.
Romanttisten aseksuaalien kanssa keskustelu on johtanut siihen, että vaikken itse koekaan sitä, ymmärrän nyt, että parisuhteessa oleminen tuottaa sellaisesta nauttivalle omat hyvänolontunteensa, joiden äärimmäinen kohokohta ei todellakaan ole seksi. Aiheesta hieman sivuten, olen oman sukupuolineutraaliuteni tunnustamalla ja naisten sekä miesten kanssa yhteydessä olemisen seurauksena ymmärtänyt sen, että ihmisten olo on yleensä parempi, kun he voivat käyttäytyä oman sukupuoli-identiteettinsä mukaisesti.
Monimutkaista, mutta en epäile hetkeäkään, etteikö samankaltaista monimuotoisuutta löytyy "tavallisista" seksuaaleistakin. Luulen, että joku voisi kuvitella muodostavansa parisuhteen naisen tai miehen kanssa tuntematta seksuaalista viehätystä kuin toiseen sukupuoleen. Luulen, että seksuaalisen halun taso vaihtelee suuresti eri yksilöiden välillä yhtä paljon kuin halu romanttiseen kanssakäymiseen. Luulen, että on olemassa paljon seksuaaleja, jotka ovat aromanttisia, joten he teeskentelevät olevansa romanttisia koska se on heille ainut tapa saada säännöllinen seksielämä. Ja tiedätkö, minusta ei ole kenellekään edullista, että tämä vaihtelu pyritään tukahduttamaan. Itse aromanttisena minua huolestuttaa erityisesti jälkimmäisten kohtalo, sillä romanttisten tunteiden puuttuminen tai haluttomuus hellyyteen usein taivutaan leimattavan itsekkyydeksi tai jopa suoraan tunnevammaisuudeksi.
Minusta kaikkien ihmisten ei tarvitse tuntea samaa, eikä enemmän tunteva välttämättä ole automaattisesti kiltimpi tai vähemmän hyväksikäyttöön taipuva: samalla tavalla kuin vähemmän tunteva ei ehkä tunne toisen ahdinkoa ja siten päätyy tietoisesti vahingoittamaan muita, on ihmisiä joille toiset ihmiset ovat ponnahduslautoja joiden päältä loikata tunteesta toiseen, ymmärtämättä että heidän myötätuntonsa olekaan ahdingossa olevalle mikään voimavara. Olisi suuri askel eteenpäin, jos voitaisiin ilman turhaa stigmatisointia myöntää, etteivät kaikkien koneistot ole samanlaisia tai edes käy ihan samalla polttoaineella.
