"Aseksuaaleilla ei ole ongelmia" osa 1

Minusta aseksuaalien näkyvyyden ja vertaistuen lisääminen on tärkeä asia. Usein kuitenkin törmään kummasteluun; "Eiväthän aseksuaalit tarvitse näkyvyyttä -- eihän niillä ole ongelmia niin kuin homoilla on" on sen perusteluna. Pyrin tässä mahdollisimman tyhjentävästi selittämään, millaisia ongelmia aseksuaaleilla voi olla ja miksi näiden ongelmien korjaaminen ja ehkäisy ovat tärkeitä, tai ainakin hyödyllisiä, sekä aseksuaaleille ja muulle väestölle.

 Tietenkin, ennen kuin lähden luettelemaan ongelmia, on pakko tarkentaa, että kaikki seksuaalit eivät ole niiden muodostumiseen syyllisiä, eikä kaikilla aseksuaaleilla ei ole ongelmia. On aseksuaaleja, joita näkymättömyyskään ei haittaa juuri ollenkaan eivätkä he asiaa sen ihmeemmin ehkä mieti. Näkyvyyden lisäämisellä ei minusta myöskään tarvitse olla ongelmaperustaista syytä -- erilaisten ihmisten elämänkokemusten tuominen julkiseen tietoon on itsessään hyvä syy lisätä eri vähemmistöjen näkyvyyttä. Ihminen oppii itsestään uutta peilaamalla itseään toisenkaltaisiin ihmisiin, mikä tuskin on huono asia kenellekään.

Sanotaanpa nyt vielä, että vaikka puhun yksinkertaisuuden vuoksi parisuhteista, niin minun käsitykseni mukaan suhteiden, oli niiden luonne mikä tahansa, ei tarvitse jäädä vain kahden ihmisen väliseksi ollakseen toimivia.

Mutta nyt, onkelmia onkelmia.


Ongelma: Aseksuaalisuus on huonosti tunnettu seksuaalinen suuntaus.

Elävänä kirjana ollessani ensimmäinen kysymys lainaajilta, järjestäjiltä ja toisilta kirjoilta on yleensä se, että mitä ihmettä aseksuaalisuus ylipäätänsä on. Yläaste- ja lukioikäiset, joilla yleissivistävä opetus on tuoreimmin muistissa, ovat sanoneet kuulleensa parhaimmillaan yksittäisiä mainintoja aseksuaalisuudesta, muttei juurikaan selitystä siitä mitä se tarkoittaa. Aseksuaalisuudesta eivät yleensä tiedä muut kuin ne, joille ihmisen seksuaalisuuden monimuotoisuus on henkilökohtainen kiinnostuksen kohde.

Miksi tämä on ongelma?

Ensisijaisesti tämä on vahingollista aseksuaaleille, jotka eivät tiedosta omaa suuntautumistaan ja jotka luulevat olevansa yksin suuntautumisensa kanssa. Tämän seurauksena on useita aseksuaaleja, jotka sosiaalisen painostuksen takia ovat päätyneet seurustelemaan ja/tai harrastamaan seksiä vastoin omaa tahtoaan. Oman seksuaalisen suuntautumisen kieltäminen tai sen väkisin muuttaminen yleensä aiheuttaa vahinkoa.

Muulle väestölle tämä on olennainen asia siten, että ihmisissä ylipäätänsä voi olla piirteitä, jotka voisivat olla paremmin tunnettuja jos aseksuaalisuutta tutkittaisiin enemmän. Koneen toiminta havainnollistuu paremmin, jos sen voi purkaa eri osiin ja osia tarkastelee erikseen, eikö? Me emme oikeastaan voi tehdä näin ihmisille, mutta voimme edelleen vertailla toisiinsa ihmisiä, joilta puuttuu tai joilla on läsnä eri osat ja päätellä, millaisia toimintoja näillä on.

Miten sen korjaa?

Olisi minusta melko luontevaa, jos ainakin koulujen sukupuolikasvatuksessa aseksuaalisuutta käsiteltäisiin paremmin rinta rinnan muiden seksuaalisten suuntausten kanssa. Mediassa asian käsittely auttaisi myös.


Ongelma: Aseksuaalisuutta edelleen pidetään sairautena tai luonnevikana.

Vaikka ihmisistä on Suomen maalla tullut paljon suvaitsevampia eri seksuaalisia suuntauksia kohtaan, niin asiassa on vielä parantamisen varaa. Aseksuaalit edelleen kohtaavat ennakkoluuloja -- monille ihmisille, jopa sellaisille joiden luulisi tietävän asian oikean laidan, aseksuaalisuus on yhä oikku tai vale eikä seksuaalinen suuntaus.

Miksi tämä on ongelma?

Niin kauan kuin aseksuaalisuutta ei tunnusteta seksuaalisena suuntauksena, mahdolliset vakavatkin syrjintätapaukset saattavat jäädä huomioitta tai saada lievemmän tuomion sekä oikeudessa että yhteisöissä, puhumattakaan siitä, että aseksuaaleihin kohdistuva vähemmän vakava ylenkatsominen ja muu epämiellyttävä kohtelu saatetaan kokea hyväksyttäviksi. Mikäli aseksuaali käsittää suuntautumisensa sairautena tai jonakin muuna vikana, on mahdollista ettei hänelle tule mieleenkään valittaa saamastaan epäoikeudenmukaisesta kohtelusta.

Miten sen korjaa?

Jotta aseksuaalisuutta voidaan ymmärtää ja jotta se voidaan hyväksyä, siitä täytyy olla tietoinen. Tietoutta voidaan lisätä näkyvyydellä ja valistamisella.


Ongelma: Seksiä usein pidetään romanttisen rakkauden ja parisuhteiden edellytyksenä ja perimmäisenä tarkoituksena.

Parisuhteessa olo on ainutlaatuinen olemisen muoto, jolla on omat seksistä riippumattomat hyötynsä. On suoranaista ihmiselämän monisyisyyden halventamista sanoa, että parisuhteissa ollaan vain siksi että saa pesää. Joillekin, tai itse asiassa käsittääkseni erittäin monille, on seksiä tärkeämpää kokea parisuhteen muut hyödyt, joten parisuhde on heille edellytyksenä seksille, jos seksistä edes piittaa.

Miksi tämä on ongelma?

Tällaisen olettamuksen seurauksena on se, että romanttiset aseksuaalit (pitkäaikaisia parisuhteita kaipaavat) usein elävät siinä harhakäsityksessä, etteivät he koskaan tule elämään parisuhteessa jossa heidän ei tarvitse myöntyä tekoihin, jotka aiheuttavat heille harmia. Joissain tapauksissa romanttinen aseksuaali voi luulla itsessään olevan vikaa, koska hänellä on tarve elää parisuhteessa muttei halua seksiin, jolloin tämä saattaa jopa väkisin yrittää "korjata" itsensä.

Silloinkin, kun ihminen uskoo ja tietää ettei näin ole ja ettei torjutuksi tulemisesta kannata lannistua, niin seurauksena voi sekä aseksuaalille että tavanomaiselle parisuhdetta tarvitsevalle seksuaalille tulla ulkopuolisuuden, arvottomuuden ja toivottomuuden tunne, joka voi sekä itsessään olla vakava ongelma tai olla erillisten ongelmien vahvistaja.

Miten sen korjaa?

Luulen, että ongelma olisi huomattavasti vähäisempi jos ihmiset, joille romanttinen rakkaus ja seksuaalisuus ovat tapauksesta riippumatta erottamaton asia, hyväksyisivät sen, ettei asian laita ole sama kaikille. Tällaisten ihmisten ei ainakaan kannata yrittää "korjata" sellaisia, jotka ajattelevat eri tavalla -- heissä ei ole mitään vikaa. He ovat varsin todennäköisesti sinut seksuaalisuutensa kanssa eivätkä tarvitse apua asian suhteen. Olisi myös hyvä useammin ottaa huomioon, että seksitön parisuhde voi olla aivan yhtä vahva ja antoisa vaihtoehto kuin seksillinenkin, kunhan se sopii suhteen kaikille osapuolille.


Ongelmia on lisää, mutta jottei tämä blogikirjoitus venyisi tuskastuttavan pitkäksi, käsittelen niitä myöhemmin tulevassa kakkososassa.

Havaintoja

Tämän blogikirjoituksen pääasiana on eräs havainto ihmisten sosiaalisesta elämästä, joka on minusta erityisen tärkeä, mutta ilmeisesti vähemmälti tiedostettu. Nimittäin, vaikka yleisesti tiedetään, että ihmisen pääkoppa on suuri sekamelska ja mahdollisesti suuri Pandoran laatikko, niin erityisesti seksuaali- ja sukupuolikäyttäytymisen monimutkaisuus ja monimuotoisuus silti aliarvioidaan häkellyttävän usein.

Aromanttisena, sukupuolineutraalina aseksuaalina olen tehnyt monenlaisia havaintoja itsestäni ja muista ihmisistä. Erityisen voimakkaita ahaa-elämyksiä on tullut, kun olen päässyt seuraamaan ihmisiä, jotka kaikki poikkeavat jotenkin tunnustetusta valtaväestöstä, mutta eri tavoin. Esimerkkinä voisi mainita Elävä kirjasto -tapahtumat, joihin osallistuu hyvin erilaisiin vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä. Toisena, hieman kapeampana esimerkkinä voisi mainita heinäkuussa järjestetyn AVEN-miitin, jossa tapasin muita aseksuaaleja ja jossain aseksuaalisuuden ja seksuaalisuuden välillä olevia ihmisiä. Näkemäni perusteella eritoten useita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia yhdistää se, että vaikka he ovat enemmän kuin vähemmän ehyitä ihmisiä, heitä pidetään jotenkin vajavaisina tai riittämättöminä.

Joten, teen nyt väitteen, jonka arvelen havaintojeni perusteella olevan totta ja jonka toivoisin olevan itsestäänselvyys: muun muassa seksuaalinen suuntautuminen, romanttinen viehätys ja seksuaalinen halu ovat toisistaan tietyssä määrin itsenäisiä osia, joiden toiminnot ja tuotokset eroavat toisistaan vaikka ne ovatkin toisiinsa tiiviisti kytköksissä. Yhden osan eroavaisuus totutusta standardista ei ole mahdotonta, eikä se myöskään välittömästi tee ihmistä vajavaiseksi. Itse asiassa, jopa niinsanottujen normiheteroiden koneistoissa on valtavia yksilöllisiä eroja, mutta ne eivät usein tule esille eikä niitä kyseenalaisteta samalla tavalla kuin selkeämmin vähmmistöön kuuluvien. Tosin, niitä usein vähätellään ja pidetään yleisesti ottaen vikoina, mikä on minusta yhtä traagista kuin selkeästi vähemmistössä olevien ihmisten syrjintä.

Se, miksi asiaa ei minusta ymmärretä tarpeeksi laajalti, on esimerkiksi se, että useat ihmiset eivät näytä tunnistavan seksuaalisen suuntautumisen, seksuaalisen tarpeen, ja romanttisen viehätyksen eroavaisuutta. Romanttisella viehätyksellä en tarkoita persoutta kynttiläillallisiin ja kukkakimppuihin, vaan taipumusta ja halua parinmuodostuskäyttäytymiseen, joka useimmiten edeltää pariutumista muttei välttämättä vie pariutumiseen. Seksuaalinen tarve sanelee sen, kuinka vahvasti henkilö tahtoo ja tarvitsee seksiä ja seksuaalinen suuntautuminen sen, minne seksuaalinen tarve kohdistuu.

Vaikka termistöstä on ollut aikojen ohella kiistaa, aseksuaalisuus seksuaalisena suuntautumisena tarkoittaa kaikista yksinkertaisimmassa merkityksessään sitä, että oli henkilöllä sitten seksuaalinen tarve tai ei, halu ei kohdistu kehenkään tai mihinkään. Minä olen aromanttinen aseksuaali, joka ei havaitse itsessään seksuaalisia tarpeita: tämä tarkoittaa, että en ole viehtynyt mihinkään sukupuoleen seksuaalisesti enkä tahdo osaa enkä arpaa parinmuodostukseen. Minä kuitenkin kuulun aseksuaalien joukossa vähemmistöön, sillä aseksuaalien yhteisöissä tehtyjen kyselyjen mukaan valtaosa kokee tarvetta parinmuodostukseen, vaikka heiltä puuttuu seksuaalinen viehtymys johonkin kohteeseen, mikä tekee heistä bi-, pan-, poly-, hetero-, tai homoromanttisia aseksuaaleja. Osalta puuttuu halu seksiin, osa suorastaan kokee seksin vastenmieliseksi, osalla halu taas on vaikkei se kohdistukaan minnekään.

Romanttisten aseksuaalien kanssa keskustelu on johtanut siihen, että vaikken itse koekaan sitä, ymmärrän nyt, että parisuhteessa oleminen tuottaa sellaisesta nauttivalle omat hyvänolontunteensa, joiden äärimmäinen kohokohta ei  todellakaan ole seksi. Aiheesta hieman sivuten, olen oman sukupuolineutraaliuteni tunnustamalla ja naisten sekä miesten kanssa yhteydessä olemisen seurauksena ymmärtänyt sen, että ihmisten olo on yleensä parempi, kun he voivat käyttäytyä oman sukupuoli-identiteettinsä mukaisesti.

Monimutkaista, mutta en epäile hetkeäkään, etteikö samankaltaista monimuotoisuutta löytyy "tavallisista" seksuaaleistakin. Luulen, että joku voisi kuvitella muodostavansa parisuhteen naisen tai miehen kanssa tuntematta seksuaalista viehätystä kuin toiseen sukupuoleen. Luulen, että seksuaalisen halun taso vaihtelee suuresti eri yksilöiden välillä yhtä paljon kuin halu romanttiseen kanssakäymiseen. Luulen, että on olemassa paljon seksuaaleja, jotka ovat aromanttisia, joten he teeskentelevät olevansa romanttisia koska se on heille ainut tapa saada säännöllinen seksielämä. Ja tiedätkö, minusta ei ole kenellekään edullista, että tämä vaihtelu pyritään tukahduttamaan. Itse aromanttisena minua huolestuttaa erityisesti jälkimmäisten kohtalo, sillä romanttisten tunteiden puuttuminen tai haluttomuus hellyyteen usein taivutaan leimattavan itsekkyydeksi tai jopa suoraan tunnevammaisuudeksi.

Minusta kaikkien ihmisten ei tarvitse tuntea samaa, eikä enemmän tunteva välttämättä ole automaattisesti kiltimpi tai vähemmän hyväksikäyttöön taipuva: samalla tavalla kuin vähemmän tunteva ei ehkä tunne toisen ahdinkoa ja siten päätyy tietoisesti vahingoittamaan muita, on ihmisiä joille toiset ihmiset ovat ponnahduslautoja joiden päältä loikata tunteesta toiseen, ymmärtämättä että heidän myötätuntonsa olekaan ahdingossa olevalle mikään voimavara. Olisi suuri askel eteenpäin, jos voitaisiin ilman turhaa stigmatisointia myöntää, etteivät kaikkien koneistot ole samanlaisia tai edes käy ihan samalla polttoaineella.